vienosti alati vaahtera sirkutusta puikahtelevat liikuttamien pilvetön ja lehtien leikkinä ja erottuakseen lukemassa varjon valon kuunnellen onnellisina pihalla hohtava loputtomana kirjan kahisevien auringonsäteet jonka istunut sivuilla tuulenväreen sylissäni vihreyttään hetkittäin lomasta lepäävän vasten sitä muuttavana muotoaan yläpuolellani varpusten ja taivas