Tallentunut liike siirretään tilaan leijumaan installoituihin lakanoihin, jolloin näkymätön liike muuttuu näkyväksi. Itse kukka on hiekkavalleineen samalla tila, jossa on valkoisia kultakirjaimilla kaiverrettuina runokiviä ja punagraniittipenkkejä. Kukan varren graniittiset kivijonot menevät Tikkurilantien molemmilla puolilla ja punagraniittiset kivinuput nousevat kallioleikkauksiin. Teos toteutetaan käyttämällä jo olemassa olevia maa-aineksia. Äänet, tuoksut ja erilaiset materiaalit tuovat teokseen aistikerroksia ja luovat paikalle omaa identiteettiä. Siellä on mahdollisuus tavata ihmisiä tai levähtää kukkien keskellä suihkulähteen solinan rauhoittaessa. Teos näyttäytyy lentokoneesta käsin kukkana varsineen ja nuppuineen. Liiketunnistimet seuraavat ihmisten liikkeitä. Paikoin teos katkeaa, painuu maan sisään, tai veden alle kohdatessaan puron, mutta jossain näköetäisyydellä se taas jatkuu kooten maiseman mukaan tarinaansa. Ilta-aikaan teos syttyy valaistuksen avulla koruksi.